
Suvirannan virkistysilta 23.5
Nuoren aikuisen näkökulma lähetysherätykseen
Lähetystyö on yksi kristinuskon keskeisimpiä asioita, Jeesuksen viimeiset sanat opetuslapsilleen oli ’mekää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni’. Nämä sanat velvoittavat myös meitä nykypäivän kristittyjä osallistumaan lähetystyöhön omalta paikalta. Lähettäjiä ja lähtijöitä molempia tarvitaan.
Oma paikkani oli viime vuonna, noin 8kk ajan lähtijän paikka. Ja se lähtijän paikka toteutui Japanissa, jossa olin vapaaehtoistyössä Ryttylän Raamattuopiston kansainvälisyyslinjan kautta.
Lähetyskipinä
Lähetyskipinän syttyminen on ollut melko pitkän prosessin tulos, lähetystyö on kuitenkin ollut tavalla tai toisella esillä ja osa elämää pienestä asti. Omien vanhempien kanssa olen lapsena käynyt lähetystilaisuuksissa ja tavannut lähetystyöntekijöitä, jotka silloin lapsen näkökulmasta oli tosi jännittäviä ja mielenkiintoisia ihmisiä joilla oli aina hauskoja kertomuksia kerrottavana lähetyskentiltä.
Lähetystyö ja lähetystyön tarve on asia, jota en ole koskaan joutunut kyseenalaistamaan, isoksi osaksi varmasti siitä syystä että lapsena olen viettänyt paljon lomia Japanissa, sukulaisten luona. Japanissa olen nähnyt millasta elämä on maassa jossa Jeesusta ei tunneta, siellä toivo laitetaan tuntemattomiin jumaliin ja elämän tarkotusta haetaan paikoista joista sitä ei löydy.
Oikeasti ajankohtaiseksi lähetystyö tuli 2008 keväällä, jollon sunnittelin välivuoden pitämistä opinnoista. Ystäviltä ja tutuilta olen kuullut monta hyvää kokemusta kansainvälisyyslinjasta, jonka takia päätin pyrkiä linjalle. Vapaaehtoistyöpaikan Japanin Nishinomiyasta sain Kansanlähetyksen Japanin lähettien Vänskän Sepon ja Vuokon kautta.
Japanissa
Lähdin Japaniin joulukuussa 2008. Asuin ja työskentelin suurimmaksi osaksi ajasta Nishinomiyan seurakunnassa. Työkuvaan seurakunnassa kuului melkoisen sekalaista hommaa siivoamisesta ja ruonlaitosta tapahtumien järjestämiseen ja kirkon esitteiden jakamiseen. Nishinomiyan seurakuntamme on melko pieni ja viikottaisiin jumalanpalveluksiin osallistui noin 10-20 henkilöä, osa kastettuja ja osa ei.
Seurakuntatyön lisäksi työtehtäviini kuului kielten opettaminen. Opetin kahden lähettiperheen lapsille englantia muutamana päivänä viikossa, koska lapset siirtyivät viime syksynä japanilaisesta koulusta englanninkieliseen kouluun. Lisäksi pidin kirkon kielipiirejä, joissa opetin englantia ja suomea. Kielten opettaminen on Japanissa tärkeä osa tavoittavaa työtä ja kielipiirien lopuksi pidetään noin 15-20 min kestävä Raamatun opetusosuus, jossa Raamatun lukemisen lisäksi keskustelimme hengellisistä asioista. Osa oppilaista on käynyt jo useita vuosia kirkkomme kielipiireissä ja kuullut raamattuopetusta viikottain, mutta eivät ole vielä osallistuneet kirkon muihin tilaisuuksiin. Se mitä Jumala tekee näiden ihmisten sydämessä ei välttämättä kuitenkaan aina näy meille, voimme silti muistaa heitä rukouksin.
Isoimmat asiat, jotka opin 8kk Japanissa olon aikana oli arvostamaan lähetystyötä ja ymmärtämään miten paljon etenkin Japanissa se toisinaan vaatii kärsivällisyyttä ja luottamista Jumalaan, koska kristittyjen määrä ei oo vuosiin siellä kasvanut.
Toisaalta opin myös huomaamaan miten tärkeässä asemassa lähettäjien esirukous on ja miten paljon lähetit tarvitsee esirukousta työnsä puolesta. Voin varmasti tuoda kaikkien Japanin lähettien ja japanilaisten kristittyjen puolesta terveiset ja kiitokset esirukouksista. Niitä edelleenkin tarvitaan.Teksti : Marika Amemori
Kuva : Motoo Amemori